Jos sul' Lysti on...

On hetkiä, jolloin sitä tajuaa, minkä vuoksi jaksoi aikoinaan taistella läpi Lystin pentuajan ja uhmaiän. Kaverihan on nykyään täysin korvaamaton apuri ja ystävä!

Isäntä hei. Täällä huovan alla on vähän kuuma ja sun sukat haisee juustonaksuille.

Jaba on tässä kuussa ollut sangen tehokkaasti sairauslomalla, kun vasen käsivarsi teki tepposet. Käsivarsi vapisi, tunto katosi, puristusvoima katosi ja niin edelleen. Meilahdessakin tuli köllöteltyä useampi vuorokausi.

Päivät -- etenkin alkuvaiheessa, kun käsi edelleen vapisi ja oli kipeä -- olisivat olleet kovin pitkiä ja yksinäisiä ilman Lystiä. Mutta hämmentävää kyllä, hiljaisesta ja kaikin tavoin rauhallisesta & kiltistä koirasta on yllättävän paljon seuraa. Lysti ei päivisin vaadi juuri mitään, vaan se on lähinnä kuin akvaariokala ilman akvaariota.

Keskimäärin Lysti vain pötköttelee, nukkuu ja tarkkailee. Se kuitenkin viettää aikaa lähellä isäntäväkeään, ja pysyttelee suurimman osan ajasta vähintään näköetäisyydellä. Harvakseltaan se saattaa käydä tarjoamassa huopaansa ("leikitään!") tai rapsutuksia kerjäämässä. Välillä se vetäytyy omaan päiväsänkyynsä nukkumaan, toisinaan se könyää sohvalle jalkopäähän. Joskus se tuijottelee ulos parvekkeen oven ikkunasta ulkomaailman hyörinää seuraten.

Mutta silti tuo pehmoinen, tuhiseva kerä on tehnyt sairauslomalla erittäin hyvää. Lisäksi myös Lysti on vaikuttanut tavallistakin tyytyväisemmältä, kun sillä on käytännössä aina seuraa.

Lysti kävi jokin aika sitten vuotuisella eläinlääkärikäynnillään hakemassa rokotuksia. Samalla eläinlääkäri huomasi, että Lystillä oli hammaskiveä, joka olisi hyvä ottaa pois.

Koirien hammaslääkärikäynnit ovat siitä jänniä, että toimenpiteen ajaksi koira sammutetaan nukutuspiikin avulla. Lysti taisteli nukutuspiikkiä vastaan urheasti: piikin jäljiltä koiran pitäisi yleensä nukahtaa 10-15 minuutin kuluttua, mutta Lystillä kului 20-25 minuuttia. Aina, kun näytti siltä, että nyt nukkumatti vie voiton, Lysti säpsähti takaisin hereille nuuhkuttelemaan jotain.

Tämä siis tapahtui 20.1.2010 klo 13.30, nukkumatti voitti Lystin klo 13.53. Jaba kävi hakemassa Lystin pois eläinlääkäristä klo 16, ja voi mikä rassukka Lysti silloin oli. Se oli ottanut ensimmäiset heräilyaskeleensa noin klo 15.45, joten koira oli vielä neljältä täysin muissa maailmoissa. Häntä ei heilunut milliäkään eikä koira luultavasti edes huomannut Jaban saapumista. Ilman saattajaa se olisi kävellyt seiniä päin ja Lysti piti nostaa autoon & sieltä pois.

Kotona Lysti käveli mutkille, nuokahteli, horjui istuessaan tai seistessään kuin myrskyn keskellä puksuttavassa laivassa konsanaan ja nukkui. Näin siis noin kello 19 asti. Tuolloin ilmeisesti aivosolu(t) alkoi liikkua ja tunto palautua, kun Lystistä tuli levottoman oloinen. Kaveri kyllä edelleen horjui ja mutkitteli, mutta muuttui hieman aiempaa nopealiikkeisemmäksi ja vinkui välillä hiljaa. Jos Lysti yritti haukahtaa, tuloksena oli vain pieni, hyvin hiljainen kimeä vinkaisu.

Myös koko yön Lysti oli levoton. Se ei nukkunut yhtäjaksoisesti pitkiä pätkiä, vaan vaelteli ja välillä vinkui. Vielä aamullakin sama meno jatkui, mutta tänään iltapäivällä koira on jälleen oma iloinen itsensä.

Mutta eipä enää ole hammaskiveä! Kunhan tästä vielä pari päivää menee, ryhdymme kokeilemaan Lystin hampaiden pesua. Meillä on jo entuudestaan sille broilerin makuista hammastahnaa.

Lysti hoidon jälkeen autossa eläinlääkärin pihalla. Kuka olen... missä olen... mitä teen... minne olen matkalla...

Lysti hoidon jälkeen autossa kotiparkkipaikalla. Kuka olen... mistä tulin... mitä tein... minne olen matkalla...

Kotona Lysti pääsi vetämään sikeitä tyynyn ja huovan keskelle. Kyllä kelpasi!

Mun pää painaa aivan valtavasti ...

Kolmas Fat Boy -yö takana. Lysti nukkui jo täysin levollisesti ja päätti tuunata sängyn mieleisensä muotoiseksi.

Mikä tämä mieleinen muoto on? Mukava kuoppa keskelle sänkyä?

Ei. Sen sijaan koira teki itselleen pesän Fat Boyn reunan ja isäntäväen sängyn väliin, kuten Fat Boyn painaumasta näkee. Koiralla olisi käytettävään valtava peti, ja näemmä se käyttää siitä vain murto-osan! Oi aikoja, oi tapoja.

Näin Lysti sääti sängyn mieleisekseen. Laidalla on vissiin kiva nukkua.

Lysti sai joululahjansa tänä vuonna hieman myöhässä. Mutta odotus (toivottavasti) palkitaan - Lystille saapui tänään postissa Fat Boy -koiransänky.

Ja millainen sänky se onkaan! Postitäti totesi pahvilaatikon koosta "Ei tämä niin painava ollutkaan kuin miltä näytti" ja isäntäväki sai laittaa autosta takapenkin selkänojat nurin, että pahvilaatikko mahtui auton kyytiin.

Sänky (100 cm x 80 cm) itsessään vaikuttaa hyvältä ja kestävältä. Laiskanlinnan täytteet ovat vetoketjulla avattavassa sisuspussissa, joten täytteet voi vaihtaa jos ne ajan myötä luttaantuvat liikaa. Itse varsinainen päällinen puetaan tuon sisuspussin päälle. Päällisenkin voi siis vaihtaa uuteen, jos entiseen kyllästyy tai entinen jotenkin tärveltyy. Päällisen kangas vaikuttaa lähinnä telttakankaalta, ainakin pitää samanlaista ääntä.

Saa nähdä, miten isäntäväki saa nukuttua Fat Boyn ollessa läsnä ja kuinka hyvin itse Lysti uudessa sängyssään viihtyy. Toistaiseksi Lysti on ollut sängystä lähinnä ihmeissään, eikä ole vielä täysin käsittänyt, pitäisikö sänkyä kohdella leluna vaiko nukkumakapistuksena. Siirsimme sängyn äsken makuuhuoneeseen Lystin vanhan sängyn paikalle, joten eiköhän värkin tarkoitus pian Lystille selviä.

Sänky on myös sen verran korkea (10-20 cm), että vaikka koira nukkuisi sängyllään kiltisti, on se huomattavasti lähempänä isäntäväen sänkyä kuin ennen.

Kuvat puhukoot puolestaan.

Lystin uuden sängyn pahvilaatikko.

Lystin sänky makuuhuoneessa.

Miten pirussa tässä kuuluisi nukkua?!