Lystin elämässä tapahtui tänään kaksi dramaattista asiaa.

Ensimmäinen dramaattinen asia on uusi kaulapanta. Lystin söpö pentupanta näytti jo hieman liian ohuelta, ja viikonloppuna huomasimme, että se oli kulunut reiän kohdalta melkein poikki. Lystin uusi panta on kirkkaanpunainen ja hieman ison näköinen. Jälkimmäinen asia korjaantunee kuukauden sisällä, kun Lysti venyy ja paukkuu. Kirkkaanpunaisuudesta sen sijaan emme pääse eroon. Siinä on sekä hyvät että huonot puolensa. Hyvä puoli on se, että punainen sointuu käsilaukkuuni. Huono puoli taas on se, että Lysti näyttää ihan joulukoiralta. Pystyn kuulemaan tiukujen kilinän, kun Lysti viilettää pitkin maita ja mantuja.

OTA SE POIIIIS!!

Mutta ei auta kilinä markkinoilla. Stockmannin halvimmissa pannoissa oli vain yksi värivaihtoehto, emmekä raaski ostaa Lystille vielä hienoa ja kallista pantaa, koska se jää kuitenkin pieneksi.

Toinen dramaattinen asia ovat voikukat. Eivät ne tuoreet keltaiset, vaan ne lumipallon näköiset. Jos haluaa saada Lystin pois tolaltaan, se onnistuu helposti: ota voikukka maasta ja puhalla. Lysti pomppii päälle kuin mielipuoli, yrittää napata voikukkaa kädestä ja haukkuu niin että taloyhtiön piha raikaa. Jos tuollaisen voikukan laittaa Lystin nenän eteen, koira yrittää ahmia sen! Emme ole ihan varmoja, onko Lysti a) hämmentynyt, b) nälkäinen, c) ärsyyntynyt, d) utelias, e) leikkituulella, f) huolissaan g) mustasukkainen vai h) tätä kaikkea.