Jos sul' Lysti on...

Varoituksen sana kaikille teille joilla on jo koira ja joiden perheeseen myöhemmin tulee ihmisvauva: älkää laiminlyökö koiraa.

Mekin huolehdimme vauvan tultua taloon Lystin perustarpeista; ruoasta, rakontyhjennyslenkeistä ynnä muista kuten ennenkin. Mutta vauvan tuoman elämänmuutoksen ja sitä myötä myös väsymyksen vuoksi Lystin piiiiiiiiiiiitkät lenkit loppuivat kuin seinään. Pariin kuukauteen Lysti ei päässyt kuin maksimissaan muutaman kilometrin lenkeille. Tähän vielä päälle se että vauva itkee toisinaan ja ymmärrettävästi Lystiä ei vauvan vuoksi varsinkaan alkuvaiheissa ehtinyt huomioida yhtä paljon kuin aiemmin, niin Lystin lievä masennus oli valmis.

Havahduimme tuohon yhtenä päivänä -- kesäkuun 19. päivä, tarkalleen ottaen -- aivan toden teolla: parvekkeen ovi oli auki ja keittiössä laitettiin ruokaa. Molemmat saavat yleensä Lystin paikalle. Lysti ei tullut paikalle, vaan lojui makuuhuoneessa nyrpeän näköisenä. Tuosta hetkestä alkoi Lystin tehokuuri. Sen jälkeen Lysti on kävellyt yhteensä yli 30 kilometriä ja tänään pääsi vielä vajaan yhdeksän kilometrin hölkkälenkillekin. Koira on muuttunut aivan silmissä takaisin omaksi itsekseen. Jo parin päivän lenkittelyn jälkeen se alkoi taas tulla seuraksi keittiöön ja hengaileepa Lysti myös parvekkeellakin taas entiseen tapaan.

Alla video tämänpäiväisestä hölkkälenkistä. Lysti juoksi rinnalla yllättävän kiltisti koko matkan, liekö koirasta tulossa myös aikuinen!

Häpeämätön mainos alkaa

Missasitko muutaman vuoden takaisen tv-sarjan FC Nörtit? Ei se mitään, voit äänestää sen takaisin ruutuun. Näetpä, miten Lystin isäntä Jaba kompuroi pallon kanssa.

Häpeämätön mainos päättyy

Viime aikoina Lysti on ollut hieman pois tolaltaan ja/tai uuvahtanut perheeseen tulleen ihmisvauvan johdosta, kuten pari edellistä blogimerkintää osoittavat.

Tänään oli kuitenkin selkeä käännekohta. Tästä pienenä todisteena iltapäivälenkillä Lystille iskenyt hirrrrrrrrrrrvittävä riehumiskohtaus. En sitä hennonut koiralta keskeyttääkään vaan innostuin painimaan mukana. Tätä jatkui kymmenkunta minuuttia, kuvasin noin minuutin edestä.

Aiemmassa elämässään Lysti on tottunut tarkkaan päivittäiseen rytmiin: niin ruoat, lenkit kuin nukkumaanmenotkin ovat aiemmin tapahtuneet suunnilleen samoihin kellonaikoihin. Nyt kaikki meni kertaheitolla ympäri, vauva kun sanelee vähintään päivärytmin meille uusiksi. Yöt se sentään on nukkunut hyvin.

Ollakseen koira Lysti on hämmentävän joustava otus. Tämä aikataulumuutos ei ollut sille lopulta kovakaan pala. Ensimmäiset pari päivää Lysti oli vauvasta hieman hämillään ja halusi nuuhkia sitä jatkuvasti & tutki muutenkin mitä isäntäväki vauvan kanssa touhuaa. Pian Lysti pääsi hommasta kärryille ja antaa meidän olla vauvan kanssa. Jos aamu- tai iltalenkin ajankohta on eri kuin yleensä, Lysti ei vaatimalla vaadi ulos vaan odottaa kärsivällisesti.

Mutta hieman allapäin Lysti väkisinkin on. Ei se masentunut sanan varsinaisessa merkityksessä ole, mutta tavallista hitaampi ja lötkömpi koira on. Joko sitä väsyttää tai sitten sitä masentaa. Toisaalta parin päivän takaisen hölkkälenkin jälkeen Lysti oli taas oma itsensä ja Lysti tuntuu arvostavan myös sitä, että sitä pidetään mukana myös vauva-askareissa eikä jätetä omiin oloihinsa. Kertaakaan Lysti ei ole vauvaan vihamielisesti suhtautunut ja toistaiseksi se on antanut vieraidenkin tutustua vauvaan ilman suojelevia elkeitä.

Hassua kyllä, muutamaan otteeseen vauvan itkiessä Lysti on näyttänyt aivan Wallace & Gromit -animaatioiden Gromit-koiralta. Animaatioissahan koira on se viisaampi osapuoli, joka välillä sormien välistä katselee Wallacen menemisiä: "Ei noin, toope. Tuosta ei tule mitään...".

Eiköhän tämä kuitenkin tästä. Kulttuurien yhteensovittaminen edistyy pala palalta.

25.4.2011 iltapäivällä Lystin maailma kääntyi päälaelleen - Lystistä tuli apuisä. Lystilandiaan saapui tuolloin 22.4.2011 maailmaan putkahtanut ihmisvauva (tyttö, 50 cm, 3550 g).

Lysti vaikutti tajuavan välittömästi vauvan nähdessään, että tämä ei nyt ole kuka tahansa vieras. Lysti tutki vauvan _erittäin_ tarkasti nuuhkien tätä varovasti joka puolelta. Luultavasti Lysti oli haistanut vauvan jo sen ollessa kohdussa ja aisti äidistä jo huomattavasti ennen vauvan syntymää, että pienokainen on tulossa. Erityisesti viimeisellä viikolla ennen synnytyssairaalaan lähtöä Lysti seurasi äitiä kuin hai laivaa ja tapitti tätä kysyvillä silmillään kuin pohtien, että onkohan tuolla kaikki kunnossa.

No, miten Lysti suhtautuu vauvaan?

Hienosti. Lystillä näyttää olevan erittäin vahva hoivavietti eikä se lähesty vauvaa vauhdilla. Haluaa kyllä nuuhkia sitä kauttaaltaan.

Ensimmäisen kerran vauvan itkun kuullessaan Lysti haukahti yllätyksestä, mutta huomasi pian että haukkuminen ei ole tarpeeseen vaan pahentaa tilannetta. Sen jälkeen koira siirtyi opiskelumoodiin. Se seuraa isäntäväen reaktioita aina kun vauvasta kuuluu jotain ääntä ja päättelee meistä, onko ääni sellainen mihin kuuluisi reagoida. Jos isäntäväki ei liikahdakaan, myös Lysti pysyy aloillaan, mutta jos me reagoimme, Lystikin herkistyy.

Ja jo tänään kun olemme olleet kotona vasta kaksi ja puoli vuorokautta, Lysti tuntuu oppineen vauvan äänet ja eleet hyvin sujuvasti. Tänään vauva nukkui sängyssään kaikessa rauhassa ja isäntäväki oli kahvilla. Yllättäen Lysti tuli hakemaan meitä kahvipöydästä ja vain pari sekuntia paikalle saapumisemme jälkeen alkoikin jo itku. Lysti siis tunnistaa jo vauvan ilmeistä ja eleistä, että kohta tuo pikkuotus parkuu, haenpa nuo isot paikalle.

Mutta tällä hetkellä Lysti-parka on myös todella väsynyt. Ei siksi että sitä yölliset heräämiset haittaisivat, vaan siksi, että Lysti ei ole nukkunut rentoutuneesti sitten vauvan tultua, paitsi ehkä tänään. Aina kun vauvasta kuuluu pienikin ääni, Lystin pää nousee hetkeksi tarkistamaan, mistä on kyse, ja laskeutuu sitten taas tyynyyn.

Myöskään pitkille lenkeille Lysti ei halua, vaan iskee jo muutaman sadan metrin päässä kotoa jarrut pohjaan ja haluaa kääntyä kotiin! Toivottavasti tämä piirre kaikkoaa pian, Jaba kun on tottunut tekemään Lystin kanssa jopa yli 20 kilometrin kävelylenkkejä.

Kuvassa Lystin ja vauvan ensikohtaaminen.

Kokeilinpa tylsänä hetkenä asentaa iPhonen puolelle ToonPaint-nimisen sovelluksen, joka tekee valokuvista piirroskuvan näköisiä ja muutin muutaman vanhan Lysti-kuvan uuteen uskoon. Kas tässä Lysti piirrettynä!

Lystin hormonien herääminen on varma kevään merkki. Koira ravaa ikkunasta ikkunaan ja vinkuu ohikulkevien koirien perään.

Tämän kitkemiseen on yksi tehokas keino: tarpeeksi ulkoilua. Lauantaina Lysti pääsi 21.72 km mittaiselle kävelylenkille, aikaa kului 3 h 17 minuuttia. Näin meille kertoo ainakin RunKeeper.

Lystin kunto on kuitenkin kasvanut niin paljon, että tuo ei vielä täysin riittänyt. Myös sunnuntaina koiralla oli yllättävän paljon energiaa. Tuolloin Lysti pääsi läheiselle pellolle juoksemaan ja hakemaan lumipalloja niin maan perusteellisen nopeasti juosten.

Tänään Lysti vain lojuu.

Huushollin kauniimpi osapuoli leipoi tänään pullaa. Sillä välin kun isäntäväki oli jättänyt taikinan kohoamaan omin nokkineen keittiön puolelle ja oli poissa keittiöstä, Lysti havahtui yhtäkkiä. Lysti seisoi jähmettyneenä keittiön puolella, tuijottaen niskakarvat pystyssä jotain, murisi ja haukahteli hiljaa.

Isäntäväki saapui katsomaan, että mitä nyt. Pullataikina kohosi ennätysvauhtia! Se oli jo sekuntien päässä siitä, että olisi tullut pöydälle asti. Lysti kummasteli pullataikinaa ("Mikä toi on, toi ei varmasti ollut olemassa vielä äsken! Mistä se ilmestyi! Mikä se on!!!") ja pelasti näin pullan.

Hieno koira!

Muissa uutisissa: tuli vilkaistua RunKeeperin puolelta, että 22.1. lähtien Lysti on pitkillä viikonloppulenkeillään tallustellut yhteensä noin 135 kilometriä. Tähän päälle kaikki aamu-, arkipäivä- ja iltalenkit. Ei ihme, että koiran kunto on kasvanut.

Liekö valon määrä vai kuukauden verran kerran-pari viikossa jatkuneet yli kymmenen kilometrin kävelylenkit, mutta Lysti on viime aikoina ollut jotenkin tosi energinen. Rauhallinen, kiltti ja suorastaan tylsä kyllä, mutta silti energinen.

Tänäkin viikonloppuna isäntähuushollin puolella kävi vieraita kahtena päivänä peräkkäin. Lisäksi sunnuntaina Lysti pääsi 11 kilometrin tassuttelulle Jaban kanssa. Kuitenkaan Lysti ei ole kovin poikki! Vielä kuukausi sitten se olisi tuollaisen viikonlopun jälkeen ollut kanveesissa ainakin maanantaista keskiviikkoon. Tänään kaveri on kuitenkin ollut ihan virkeä.

Tänään emme kuitenkaan pitkälle lenkille Lystin kanssa iltapäivällä menneet. Lysti sai purkaa energiaansa kumikanan parissa ja sen jälkeen vielä luudonitsia natustellen. Nyt koira lepäilee tyytyväisen oloisena.

Onneksi se edellisessä blogimerkinnässä mainittu nilkutus oli vain lyhytaikainen ilmiö ja Lysti on taas ollut oma itsensä. :) Viikkoa aiempana viikonloppunakin Lysti pääsi kävelemään niinkin vaatimattoman lenkin kuin Helsinki-Malmin lentokentän ympäri.

Koirat ovat toisinaan omituisia otuksia. Eilen Lystillä oli touhukas päivä; iltapäivällä Lysti sai leikkiä 15 minuutin ajan naapurin penskojen kanssa (nämä heittelivät Lystille lumipalloja innoissaan), Lysti pääsi 9.32 km lenkille ja riekkuipa se kumikanankin kanssa hetken aikaa lenkin jälkeen. Kaiken tämän jälkeen Lysti oli koko illan aivan normaali eikä iltalenkilläkään ollut tavallisuudesta poikkeava.

Mutta tänään. Tänään Lysti nilkuttaa. Oikean takatassun päälle koira ei varaa painoaan, ei sitten millään. Aamulenkin jälkeen oli paha sanoa mitään, kun ulkona oli niin kylmä, että koira ontui vuoronperään jokaista tassuaan. Mutta kun sisällä koira nilkuttaa.

Eläinlääkäri totesi, että mitään vakavampaa tuskin on kyseessä kun koira antaa painella jalkaa ja tassua ihan reilusti. Luultavasti Lysti on jossain eilisissä touhuissaan vain kolhaissut jalan ja se on sitten yön aikana kipeytynyt. Luultavasti menee muutamassa päivässä ohi.

Oli miten oli, tällainen nilkutus säälittää raavastakin miestä. Ehdin juuri ja juuri siepata kännyvideokameralla kuvaa, Lysti kun ei kovin pitkiä matkoja tänään paikasta toiseen vaella.